Sinulleko dogo?

Dogo on aktiivinen rotu ja toivoisin, että olisit innostunut harrastamaan jotain tulevan pentusi kanssa. Sillä ei ole merkitystä oletko aloitteleva harrastaja, vai kokenut konkari. Lajejakin on nykyään niin monia, joista jokainen varmasti löytää mieluisen. Mm. kantarellikursseista tokoon ja pk-lajeista koiratanssiin.

Kennel Rose Spirit’s​Dogoilla on vuoden 2009 alusta alkaen ollut pk-oikeudet ja olenkin päättänyt kannustaa kasvattieni omistajia maksamalla

• hyväksytystä BH-kokeesta 30€

• ensimmäisestä alokasluokan koulutustunnuksesta 40€

• ensimmäisestä avoimenluokan koulutustunnuksesta 50€

• ensimmäisestä voittajaluokan koulutustunnuksesta 60€

Taulukkoa sovelletaan muihin lajeihin, esim. TOKO, vepe, pelastuskoiralajit, agility jne.

Jos pennustasi ’kuoriutuu’ käyttövalio olet oikeutettu saamaan uuden pennun meiltä veloituksetta.

Toivon, että käyt koirasi kanssa vähintään kerran näyttelyssä.

Kennel Rose Spirit’s

Sinulleko Dogo?

Kennel Rose Spirit’s​Dogo argentino on hyvin vahvaluonteinen koira, jolle on pentuajasta lähtien tehtävä selväksi, että lauman johtaja on aina ihminen. Koiralle ei saa antaa periksi missään asiassa eikä missään vaiheessa. Huomioitavaa on myös se, että dogoilla on erittäin vahva vartiointivietti sekä suojelutaipumusta. Riistaviettiä löytyy myös, mutta se vaihtelee koirayksilöittäin ja on useimmiten koulutuksella hallittavissa. saalisviettiä taas voi hyödyntää hyvin koulutuksessa. Dogon toimintanopeus 0-100 on 0,2 sekuntia, eli ei mieti ja katsele, vaan toimii välittömästi ja kyselemättä jos tilanne niin vaatii. Nämä ominaisuudet on huomioitava jokapäiväisisissäkin asioissa ja koiran koulutuksessa. Dogot ovat kuitenkin ohjaajaherkkiä pentuina ja nuorina, joten ne eivät siedä kovaa koulutusta, tai pakolla tekemistä. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että omistajalla on nimenomaan henkinen yliote koiraansa jo pennusta pitäen ansaittuna.

Dogo sopii monenlaisiin harrastuksiin, mieluista niille on usein nenän käyttö, esim. jälki- tai hakuharrastukset Niiden mielestä vaikeakulkuinen maasto on antoisaa, joten agility ja raunioharrastus sopivat niille myös hyvin.

Pennunomistajalta toivoisin entuudestaan kokemusta koirista. omistajalta luonteenlujuutta jotta kykenee hallitsemaan koiraa. Dogo ei sovi pelkäksi sohvaperunaksi vaan vaatii ehdottomasti jotain harrastustoimintaa. Kun haasteellisten koirien kouluttaminen kiinnostaa, dogo argentino on sinulle sopiva.

Rotumääritelmä

Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry
Ryhmä: 2
FCI:n numero: 292
Hyväksytty: FCI 29.1.1999 SKL-FKK 10.4.1999

DOGO ARGENTINO (DOGO ARGENTINO)

Alkuperämaa: Argentiina

KÄYTTÖTARKOITUS: Suurriistan metsästykseen käytettävä koira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Rotu on alunperin kotoisin Cordoban maakunnasta Argentiinan keskiosasta. Rodun kehittäjä tohtori Antonio Nores Martinez oli kuuluisa lääkäri ja vanhan Cordobalaisen suvun jäsen. Mahdollisesti veren perintönä saatu voimakas kiinnostus koiriin sai hänet luomaan perustan ja rotumääritelmän uudelle koirarodulle, jonka hän nimesi dogo argentinoksi. Hänen jalostustyönsä perustui useiden puhtaiden rotujen järjestelmälliseen risteyttämiseen ”vanhan Cordoban taistelukoiran” kanssa. Tämä paikallinen taistelukoirarotu oli erittäin vahva ja voimakas, mutta siltä puuttui henkinen ja perinnöllinen tasapainoisuus. Se oli saatu aikaan risteyttämällä mastiffeja, bulldoggeja ja bullterriereitä. Innokkaat koiratappeluiden harrastajat, joita oli kaikissa sosiaaliluokissa, tunsivat rodun hyvin ja arvostivat sitä. Useiden sukupolvien ajan jatkuneen perusteellisen ja tarkan valinnan ja luonteen tutkimisen jälkeen tohtori Nores Martinez toteutti tavoitteensa ja aloitti kasvatustyön.

Aluksi dogo argentinoa pidettiin taistelukoirana. Metsästyksestä kiinnostunut Martinez otti kerran koiran mukaansa tavanomaiselle metsästysmatkalleen. Siellä uusi rotu osoitti kykynsä ja niin siitä tuli matkaseurueen tärkeä jäsen hänen kaikille matkoilleen. Näin rodusta tuli nopeasti erinomainen suurriistaa metsästävä koira.

Aikojen kuluessa rodun sopeutumiskyky on tehnyt siitä hyvin monikäyttöisen; se on osoittautunut arvossapidetyksi seuralaiseksi sekä uskolliseksi ja vertaansa vailla olevaksi suojelijaksi kiintymyksensä kohteille. Vahvuutensa, sitkeytensä, hyvän hajuaistinsa ja rohkeutensa ansiosta se on verraton koira metsästettäessä villisikaa, pekaria, puumaa ja muita maaseudun petoja, joita esiintyy Argentiinan laajoilla ja vaihtelevilla alueilla. Tasapainoisuus, sopusuhtaisuus ja erinomaiset, voimakkaat lihakset ovat ihanteellisia ominaisuuksia kestämään pitkiä matkoja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa ja taistelemaan tulisesti tavoitetun saaliin kanssa. Argentiinan Kennelliitto sekä Argentiinan Maataloustuottajien Keskusliitto hyväksyivät rodun 21.5.1964 ja rotukirja avattiin rekisteröintiä varten. Tohtori Augustin Nores Martinez oli rodun kehittäjän veli ja työn jatkaja. Hänen suuren kiinnostuksensa, työnsä ja vaivannäkönsä ansiosta FCI hyväksyi rodun 31.7.1973 ensimmäiseksi ja ainoaksi argentiinalaiseksi roduksi.

YLEISVAIKUTELMA: Tyypillinen molossirotu, keskivahva ja korkearaajainen toivottujen ja liioittelemattomien mittasuhteiden puitteissa. Vahva lihaksisto erottuu kiinteän ja joustavan nahan alta ja sen ansiosta ulkonäkö on tasapainoinen ja voimakas. Ihonalainen kudos, joka kiinnittää nahan runkoon, ei ole kovin löysää. Liikunta on rauhallista ja vakaata. Koira on älykäs ja reaktiokyvyltään nopea. Sen alati hyväntuulinen olemus kuvastuu myös liikkeistä. Ystävällinen ja hyväntahtoinen luonne, silmiinpistävä valkoinen väri sekä tarkoituksenmukainen rakenne tekevät siitä todellisen voimapesän.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Keskivahva, mikään osa ei erotu sopusuhtaisesta ja tasapainoisesta kokonaisuudesta. Pää on keskipitkä; kuono ja kallo yhtä pitkät. Korkeus sään ja lantion kohdalla on sama. Rintakehän syvyys on puolet säkäkorkeudesta. Rungon pituus on 10% säkäkorkeutta suurempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen, vilpitön, nöyrä, ystävällinen, ei kova haukkumaan ja aina tietoinen voimastaan. Rotu ei koskaan saa olla aggressiivinen ihmistä kohtaan; tätä ominaisuutta tulee ankarasti valvoa. Silti etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa. Metsästäjänä se on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea.

PÄÄ: Keskipitkä, vahvalta ja voimakkaalta näyttävä, ei jyrkkäkulmainen eikä selvästi meislautunut. Pään ylälinja on sivulta katsottuna kovera – kupera: korostuneiden puremalihasten ja niskan ansiosta kallo on kupera, kuono-osa on sitä vastoin hieman kovera. Pään ja kaulan liittymäkohta on lihaksikas ja kaareutuva.

KALLO-OSA: Jykevä, edestä ja sivulta katsottuna kaareva. Voimakkaasti erottuvat poskikaaret muodostavat laajat ohimosyvennykset, joiden ansiosta ohimolihakset ovat kehittyneet voimakkaiksi. Niskan vahvojen lihasten ansiosta niskakyhmy ei ole kovin korostunut. Kallon keskellä oleva painauma on hieman havaittavissa.

OTSAPENGER: Vähäinen, yhdistää kuperan kallo-osan hieman koveraan kuono-osaan. Sivulta katsottuna korostuneet kulmakaaret tekevät otsapenkereestä selvästi havaittavan.

KIRSU: Sieraimet ovat avoimet. Kirsu on mustapigmenttinen ja hieman eteenpäin kohoava ja antaa loppusilauksen kuono-osan koveruudelle. Sivulta katsottuna kirsun etureuna on pystysuora ja yhtenevä yläleuan kärjen kanssa tai hieman ulkoneva.

KUONO-OSA: Voimakas, hieman syvyyttään pitempi, leveä ja sivuilta hieman kärkeä kohti kapeneva. Kuonon ylälinjan lievä koveruus on dogo argentinon erityispiirre.

HUULET: Kohtuullisen paksut, lyhyet ja tiukat. Huulten reunat ovat vapaasti riippuvat ja mieluiten mustapigmenttiset.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat, hyvin yhteensopivat sekä hieman, mutta tasaisesti kapenevat; leuoissa on mahdollisimman suuri puruvoima. Hampaat ovat kookkaat, hyvin kehittyneet, oikein kiinnittyneet, tasaiset ja ehjät. Täydellinen hampaisto on toivottava, etusija annettakoon tasaiselle hammasriville. Tasapurenta on toivotuin, leikkaava purentakin sallitaan.

POSKET: Suuret, melko litteät, vahvanahkaiset ja poimuttomat, eivät korostuneet eivätkä meislautuneet.

SILMÄT: Väriltään tummat tai pähkinänruskeat, silmäluomien reunat ovat mieluiten mustat, joskaan pigmentin puuttuminen ei ole virhe. Silmät ovat mantelinmuotoiset, keskikorkealle sijoittuneet ja etäällä toisistaan. Ilmeen tulee olla tarkkaavainen ja eloisa, mutta samalla huomattavan kova, etenkin uroksilla.

KORVAT: Ylös ja sivuille kiinnittyneet. Työkoiran korvien tulee olla pystyiksi typistetyt ja kolmionmuotoiset; korvan pituus ei saa ylittää puolta luonnollisen korvan etureunan pituudesta. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämättömät korvat ovat keskipitkät, leveät, paksut, litteät ja kärjestään pyöristyneet. Korvien sileä karvapeite on lyhyempää kuin muualla rungossa ja siinä voi olla pieniä värillisiä pilkkuja, jotka eivät ole virhe. Typistämättömät korvat riippuvat peittäen posken takaosan. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat voivat olla puolipystyt.

KAULA: Keskipitkä, voimakas, ylväsryhtinen, lihaksikas ja ylälinjaltaan hieman kaareva. Kaula on tylpän kartion muotoinen. Kaulan ja pään yhtymäkohta on lihaksikas ja kaareva, lihakset peittävät siinä kohdassa kaikki luiset osat. Kaulan ja rungon välinen yhtymäkohta on hyvin vahva. Kaulanahka on paksua ja joustavaa. Ihonalainen kudos on hieman löysempää kuin muualla rungossa ja nahka liikkuu vapaasti sen päällä. Kaulassa on kurkun kohdalla poimuja, jotka eivät riipu; ne ovat työkoiralle ominainen piirre. Kaulan karvapeite on hieman pitempää kuin muualla rungossa.

RUNKO: Rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on 10% säkäkorkeutta suurempi.

YLÄLINJA: Tasainen; säkä ja sarvennaiset ovat korkeimmat kohdat ja keskenään samalla korkeudella.

SÄKÄ: Leveä ja korkea.

SELKÄ: Leveä, voimakas, hyvin lihaksikas ja hieman lanneosaa kohti laskeva.

LANNE: Vahva, ei selvästi erottuva. Lanteen lihaksisto on hyvin kehittynyt ja keskelle muodostuu selkärangan suuntainen uurre. Lanneosa on hieman selkäosaa lyhyempi ja nousee vain hieman kohti lantion korkeinta kohtaa. Ylälinjan eri osien kehittyneet lihakset saavat sen näyttämään hieman painuneelta, vaikka niin ei todellisuudessa olekaan. Täysikasvuisten koirien täysin kehittyneet selkärangan lihakset korostavat tätä ominaisuutta.

LANTIO: Keskipitkä, leveä ja lihaksikas; suoliluun ja istuinluun kärki on hieman näkyvissä. Lantion leveys on sama tai hieman pienempi kuin rintakehän leveys ja viistous vaakatasoon nähden noin 30°, jolloin ylälinja laskeutuu hieman kaareutuen kohti hännäntyveä.

RINTAKEHÄ: Leveä ja syvä. Rintalastan kärki on olkanivelen tasolla ja rintakehän alalinja kyynärpäiden tasolla. Tilava rintakehä mahdollistaa hengityselinten erinomaisen suorituskyvyn. Pitkät ja kohtuullisen kaarevat kylkiluut kiinnittyvät rintalastaan kyynärpäiden korkeudella.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on hieman kohoava rintakehän alimman kohdan takana, ei kuitenkaan koskaan kuten vinttikoirilla. Kupeet ja lanneosa ovat vahvat ja hyvien lihasten ansiosta kiinteät.

HÄNTÄ: Keskikorkealle kiinnittynyt ja 45°:n kulmassa selkälinjaan nähden. Sapelinmuotoinen, paksu ja pitkä, ulottuu kintereisiin, mutta ei alemmaksi. Koiran ollessa rauhallinen häntä on riippuva, toiminnassa se on hieman selkälinjaa korkeammalla heiluen jatkuvasti sivusuunnassa. Ravissa häntä on selkälinjan tasossa tai hieman sen yläpuolella.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat muodostavat kokonaisuudessaan vahvan ja tukevan luusto- ja lihasrakenteen, joka on suhteessa koiran kokoon. Ne ovat suoraluiset ja pystysuorat sekä edestä että sivulta katsottuna.

LAVAT: Pitkät, sopusuhtaiset, 45°:n kulmassa vaakatasoon nähden, hyvin vahvat ja lihaksikkaat, eivät liioitellut.

OLKAVARRET: Keskipitkät, sopusuhtaiset kokonaisuuteen verrattuna, 45°:n kulmassa vaakatasoon nähden, vahvat ja hyvin lihaksikkaat.

KYYNÄRPÄÄT: Tukevat ja luonnostaan rintakehän myötäiset, ikään kuin osana sitä. Kyynärpään nahka on paksumpaa ja joustavampaa kuin muualla ilman poimuja ja ryppyjä.

KYYNÄRVARRET: Olkavarren mittaiset ja pystysuorat; luut ja lihakset ovat vahvat.

RANTEET: Leveät ja samassa linjassa kuin kyynärvarret. Ranteen luut eivät ole ulkonevat eikä nahka poimuinen.

VÄLIKÄMMENET: Hieman litteät, hyväluustoiset ja 70 – 75°:n kulmassa vaakatasoon nähden.

KÄPÄLÄT: Pyöreähköt, varpaat ovat lyhyet, vahvat ja hyvin tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut, lujat, mustat ja karkean tuntuiset.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajojen kulmaukset ovat keskivoimakkaat. Takaraajat ovat vahvat, vakaat ja yhdensuuntaiset. Ne kuvastavat sitä voimaa, jota koira toiminnassaan tarvitsee. Niiden ansiosta työntö on voimakas ja ravi rodulle tyypillinen.

REIDET: Vahvat ja pituudeltaan sopusuhtaiset kokonaisuuteen nähden; lihakset ovat hyvin kehittyneet ja näkyvät. Lantion ja reisiluun välinen kulmaus on lähes 100°.

POLVET: Muun raajan kanssa samalla linjalla. Polvikulmaus on lähes 110°.

SÄÄRET: Hieman reittä lyhyemmät, vahvat ja yhtä lihaksikkaat kuin muu raaja.

KINTEREET JA VÄLIJALAT: Kintereen ja välijalan alue on lyhyt, vahva ja vakaa, varmistaen takaraajan voimakkaan työnnön. Kinnernivel on vankka ja kantaluu (kintereen kärki) on havaittavissa. Kinnerkulma on lähes 140°. Välijalat ovat vankat, lähes tasapaksut ja kohtisuorassa maahan nähden. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.

KÄPÄLÄT: Muutoin kuin etukäpälät, paitsi hieman pienemmät ja leveämmät.

LIIKKEET: Ketterät ja vakaat. On tyypillistä, että liikkeet muuttuvat huomattavasti koiran kiinnostuessa jostakin, jolloin se ryhdistäytyy ja vastaa nopeasti ärsykkeisiin. Kävely on rauhallista ja ravi tehokasta, eturaajan askel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas. Rodun koko energia ja voima ilmenee laukassa. Käpälien jäljet ovat yksittäiset ja keskenään yhdensuuntaiset. Peitsaaminen on vakava virhe.

NAHKA: Kauttaaltaan samanlaista: paksuhkoa, mutta sileää ja joustavaa. Nahka kiinnittyy runkoon puolilöysällä ihonalaisella kudoksella, joka mahdollistaa vapaan liikkuvuuden. Nahka ei muodosta selviä poimuja muualla kuin kaulassa, jossa ihonalainen kudos on löysempää. Nahassa tulee olla pigmenttiä niin vähän kuin mahdollista, joskin se lisääntyy vuosien kuluessa. Runsas nahan pigmentti on virhe. Koirat, joilla on musta pigmentti huulten ja silmäluomien reunoissa, tulisi asettaa etusijalle.

KARVAPEITE

KARVA: Yhtenäinen, lyhyt, sileä ja pehmeäntuntuinen, pituudeltaan keskimäärin 1,5 – 2 cm. Karvan tiheys ja paksuus vaihtelee eri ilmastoissa. Tropiikissa karva on harvaa ja ohutta (nahka kuultaa läpi ja paljastaa pigmenttialueet, mikä ei ole virhe). Kylmässä ilmastossa karva on paksumpaa ja tiheämpää, myös aluskarva on mahdollinen.

VÄRI: Yksivärinen valkoinen; ainoastaan yksi musta tai tumma läikkä silmän ympärillä voidaan sallia, edellyttäen että se on korkeintaan 10% koko pään väristä. Tuomarin tulee aina valita valkoisempi kahdesta rakenteellisesti samankaltaisesta yksilöstä.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 62 – 68 cm, nartut 60 – 65 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET: Heikosti kehittyneet luut tai lihakset; heikosti pigmentoitunut kirsu; riippuvat huulet; pienet, heikot tai surkastuneet hampaat, puutteellinen hampaisto; erittäin vaaleat silmät, sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium); litteä, tynnyri- tai kölimäinen rintakehä; ylikulmautuneet takaraajat; liian korkeat kintereet; epätyypilliset liikkeet; nuorilla koirilla runsas nahan pigmentti; pienet värillisten karvojen alueet; epätasapainoinen luonne.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Pigmentitön kirsu; ylä- tai alapurenta; vaaleansiniset tai keskenään eriväriset silmät; pitkä karva; värilliset merkit rungon karvapeitteessä; alle 60 cm:n tai yli 68 cm:n koko; aggressiivisuus.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.